tämän illan kysymys Kysymyslaatikkoon kuuluu: ”Kykenikö Kristus syntiin?”Kiistakysymys on tämä-jos Kristus ei kyennyt tekemään syntiä, niin hän ei ollut todellisuudessa ihminen niin kuin me olemme. Tässä tapauksessa Jeesus ei todellisuudessa tiedä, millaista on olla meidän tilanteessamme, eikä hänen täydellinen tottelevaisuutensa Isän edessä ollut todellinen ja ansiokas saavutus.

vastaan siis suoraan kysymykseen. ”Kykenikö Kristus tekemään syntiä?”Vastaus on kyllä ja ei. Tapa, jolla vastaamme kysymykseen, riippuu siitä, mitä tarkoitamme sanomalla, että Kristus oli ”kykenevä”.

eräässä tärkeässä merkityksessä Jeesus kykeni tekemään syntiä, koska hänellä oli kaikki synnin edellyttämät välineet. Hänellä oli suu ja kieli, joten hän saattoi valehdella. Hänellä oli kädet ja kädet, joten hän saattoi murhata. Kyntääkseen hieman syvemmälle hänellä oli ihmisluonne, hänellä oli sydän ja mieli, ja niin hän oli täysin kykenevä kateuteen, ahneuteen tai himoon. Hänen olemuksessaan ei ollut mitään fyysistä estettä tai vastuuta, joka olisi estänyt Jeesusta tekemästä syntiä. Hän oli täysin kykenevä tekemään jokaisen kirjan synnin.

lisäksi Raamattu tekee selväksi, että Jeesusta todella kiusattiin tekemään syntiä. Heprealaiskirjeen 4: 15: ssä sanotaan selvästi: ”sillä meillä ei ole ylimmäistä pappia, joka ei kykene tuntemaan myötätuntoa heikkouksiamme kohtaan, vaan meillä on sellainen, jota on kiusattu joka tavalla, niin kuin mekin olemme–joka kuitenkin oli synnitön.”Kun siis Perkele kiusasi Jeesusta erämaassa, ne olivat todellisia kiusauksia. Hän oli todella nälkäinen,joten Saatanan ehdotus käyttää voimaansa luvattomasti houkutteli häntä. Niin myös muille kiusauksille ja kaikenlaisille kiusauksille, joille voimme altistua. Jeesusta ei ainoastaan kiusattu, vaan Häntä kiusattiin myös syvemmin kuin kukaan meistä voisi koskaan olla, koska kauan sen jälkeen kun olisimme antaneet periksi kiusaukselle, hän ei antanut periksi, vaan tunsi jatkuvasti sen piinaa.

tämä saattaa saada miettimään, väitänkö, että Jeesuksella oli täysin ihmisluonto. Juuri tätä minä korostan. Jeesus oli täysin ihminen. Hän ei ollut huijari. Ihmisyydessään Jeesus oli aivan kuten kaikki muutkin, aivan kuten sinä ja minä, yhdellä erolla: meidän ihmisyytemme on synnin turmelema; hänen ihmisyytensä on täydellinen pyhyydessä. Ihmisenä Jeesus oli täysin altis synninkyvylle ja kiusaukselle tehdä syntiä sekä kiusausten vastustamisen piinalle, mutta hänen jumalallinen olemuksensa ylläpiti ja voimaannutti häntä. Jumalallisen ja Pyhän luonteensa vuoksi Jeesus ei tehnyt syntiä, vaikka synti oli hänelle täysin avoin toimintatapa.

tästä päästään vastauksen toiselle puolelle. Toisessa tärkeässä merkityksessä Jeesus ei kyennyt tekemään syntiä. Jos kysymys on: ”millä todennäköisyydellä Jeesus teki syntiä?”Vastaus on” nolla.”Miten todennäköisesti Jeesus olisi tehnyt syntiä? Vastaus on ” ei todennäköisesti ollenkaan.”Vaikka aiomme vakuuttaa, että Kristus kykeni tekemään syntiä täysin ihmisluontonsa vuoksi, meidän täytyy lisätä, että edes tässä ihmisluonnossa ja varmasti jumalallisessa olemuksessaan Jeesuksella ei ollut sisäistä taipumusta syntiin. Jeesuksella ei ollut mitään vaikutinta tehdä syntiä, ja siksi hän ei tehnyt syntiä; tässä mielessä hän ei voinut tehdä syntiä. Jos sama pitäisi paikkansa meistä, niin mekään emme tekisi syntiä; syy, miksi me teemme syntiä, loppujen lopuksi, on se, että me olemme motivoituneita tekemään syntiä.

tämän tueksi on olemassa useita raamatullisia lausuntoja. Paavali kirjoittaa 2 Kor. 5: 21, ” Jumala teki sen, joka ei tiennyt syntiä, synniksi meille.”Kristus ei” tuntenut ” syntiä; hän ei tuntenut sen logiikkaa eikä vaikuttimia; hän ei koskaan halunnut tehdä syntiä eikä kokeilla sitä. Jumalallisen luonteensa vuoksi Jeesus oli täysin pyhä, aivan kuten Isä Jumala taivaassa on pyhä. Se, mitä Johannes sanoo Jumalasta, voitaisiin täysin soveltaa häneen: ”Jumala on valo, hänessä ei ole lainkaan pimeyttä” (1.Joh. 1:5). Häneen viitataan toistuvasti ”Jumalan pyhänä” (Apt. 3:14; 4:27, 30), ja jopa demonit puhuttelivat häntä tällä arvonimellä.

vaikka Jeesus Kristus kykeni tekemään syntiä ihmisluonnossaan, hänellä oli jumalallinen luonto, joka teki sellaisesta kiistattoman. Ei siksi, ettei hän voisi tehdä syntiä, vaan siksi, ettei hän tekisi syntiä. Jeesus vihasi syntiä. Hänen halunsa olivat pyhät ja täydelliset. Jeesus ei välittänyt synnistä, koska hänen ajatuksensa olivat pyhät ja täydelliset. Hänen vaikuttimensa ja tahtonsa olivat täydelliset, joten hän ei olisi koskaan halunnut tehdä syntiä. ”Minun ruokani”, sanoi Jeesus, ” on tehdä hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut ”(Joh. 4:34).

tämä analyysi auttaa meitä ymmärtämään omaa suhdettamme syntiin. Me kykenemme syntiin, koska meilläkin on kaikki varusteet. Mutta siitä ei ole kyse. Kysymys on siitä, miksi olemme motivoituneita tekemään syntiä. Vastaus on, että ajatuksemme ja halumme, mielemme ja sydämemme, ovat epäpuhtaita ja epäpyhiä. Ajatuksemme ovat kieroja, typeriä ja pimennettyjä. Halumme ovat kieroutuneita ja pahoja. Tämän takia teemme syntiä. Kääntyäksemme synnistä tarvitsemme siis uuden mielen ja sydämen, muutoksen, joka on jokaisen kristityn elämän hanke. Siksi Paavali kehottaa meitä ” panemaan pois vanhan itsesi, joka on turmeltunut petollisista haluistaan; uudistuaksenne mielenne asenteessa ja pukeutuaksenne uuteen itseen, joka on luotu Jumalan kaltaiseksi tosi vanhurskaudessa ja pyhyydessä ” (Ef. 4:22-24). Kun alistamme mielemme ja sydämemme Jumalalle hänen sanansa kautta ja rukouksessa, vaikka kykenemmekin tekemään syntiä, rakastamme halua ja vaikutinta tehdä syntiä. Kuten Paavali sanoo Room. 6: 4: ssä, usko Kristukseen tekee mahdolliseksi kokonaan uuden elämäntavan, hänen kaltaisensa elämän: ”meidät haudattiin sen tähden hänen kanssaan kasteen kautta kuolemaan, jotta niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, mekin saisimme elää uuden elämän.”

Kristus kykeni tekemään syntiä, mutta omasi ylivoimaisen pyhyyden, joka mahdollisti ja jopa varmisti täydellisen synnittömän elämän. Tämä ei tee hänen kokemuksestaan merkityksetöntä meidän kokemuksillemme; kaukana siitä. Sen sijaan koska Kristus kykeni kohtaamaan synnin mutta myös voittamaan sen, hän sopii täydellisesti Pelastajaksemme. Pelastaakseen meidät hänen täytyi tulla meidän tilaamme kaikkine heikkouksineen, mutta meidän heikkouksiimme hän toi hengellisen voiman, jotta hän voisi pelastaa meidät. Charles Hodge kirjoittaa: ”hän on juuri se pelastaja, jota tarvitsemme … Jumalana hän on aina läsnä, Kaikkivaltias ja ääretön kaikissa resursseissaan pelastaa ja siunata; ja niinkuin ihminen tai myös ihminen, hän voi tuntea meidän heikkoutemme, häntä kiusattiin niinkuin meitäkin, hän oli lain alainen, jota me rikoimme, ja kärsi sen rangaistuksen, jonka me olimme saaneet.”1 ei hän eläessänsä syntiä tuntenut, vaan kuollessaan hän kantoi meidän syntimme, niin että, niinkuin Paavali sanoo 2 Kor. 5: 21, ” hänessä meistä tulisi Jumalan vanhurskaus.”

1. Charles Hodge, Systemaattinen teologia, vol. 2, Grand Rapids, MI: Eerdmans, 1993. s. 396.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.